Hih! Kirjoittelenkin tänne, kun ei täällä kauheen moni varmaan lukemassa käy, kun en oo ollu järin aktiivisella tuulella viimeisen vuoden aikana.

Jos siis kaikki menee Ok, niin meillehän tulee pikkukolmonen eli "uusikansalainen" Tammikuun puolivälin tienoilla tai ainakin loppukuusta. Nyt viikkoja on kasassa 8+1 ja pahoinvointi on ihan jokapäiväistä. Lapsillekin täytyyy hampaidenpesulle mennessä sanoa, että älkää ihmetelkö jos kuuluu kakomista... äitillä on vaan vähän puklu olo. Lapset tietää asiasta jo, kun oli pakko kertoa. Aloin olla tosi väsynyt ja pahoinvoiva ja lapset sitten tietenkin ajattelivat, että se johtuu heistä, en kuulemma tykännyt heistä ollenkaan, kun iana vaan halusin lepäillä  sohvalla riekkumisen sijaan. selitin että äitillä on vatsassa pienen pieni vauvan alku ja se vie kasvaessaan äitin voimia, niin johan muuttui ääni kellossa. Nyt he ainakin pikkuisen paremmin ymmärtävät, miksi äiskää väsyttää.

Töihin pitäisi taas raahautua yöksi, saa nähdä onko hommia.Nyt on  enää kaksi viikkoa töitä (eli selviytymistä vaan)ja sitten aukeaa autuus. Aamuisin saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ym. Juhannusaattona olen vielä töissä klo 14 asti, mutta sitten lomalomalomalomalomaaaaaaa. Neljä viikkoa, joista kaksi ensin lasten kanssa kolmistaan ja toiset kaksi koko perheenvoimin. Ihan riittävä... lapset saavat lomailla peräti 1,5kk kun palailevat hoitoon heinäkuun lopussa vasta. Sitten Emmi onkin jo eskarilainen ja lapset "joutuvat" ekaa kertaa eri osastoille.